Suomi 100 - Nysse-tarinoita

Nysse-tarinoita 2017

Nyssen alkulähteillä

Oheisessa lehtileikkeessä ollaan hyvin lähellä nysse-sanan syntyhetkiä vuonna 1990:

Lehtikirjoitukseen lehden toimitus vastasi seuraavasti: ”Nimimerkki on epäilyksissään aivan oikeassa. Nysse-sanalla ei ole kerrassaan mitään tekemistä tampereenkiälen kanssa. Muutamat koulukunnat kiistelevät edelleen siitä, mitä kautta ”nysse” on tullut julkisuuteen ja ketkä yrittävät soluttaa sanaa tamperelaisten käyttöön. Tampereeksi bussi on onnikka, onnipussi, pussi, linjuri, linjavaunu, linjapiili (…)”

***

Asuessani Tampereella vuoden verran muistan, kun eka kerran odotin bussia kun menin käymään Ylöjärvellä. Ihan oikeasti vieressä oleva huudahti bussin tullessa Nysse tulee! Kyllä siinä sain kuulla että tämä legendaarinen sanonta on niin totta. / Mippu

Opin tiellä bussireitillä

Kävin koulua Hämeenpuistossa Tipalassa. Kuljin sinne Raholasta linja-autolla. Olin kulkenut matkaa jo muutaman vuoden. Sitten äidinkielen tunneille piti lukea sekä Seitsemän veljestä että Kalevala. Siihen aikaan 1960-luvulla nuo kirjat eivät kiinnostaneet yhtään, mutta pakko oli lukea. Siispä päätin, että käytän kaikki linja-automatkat ko. kirjojen lukemiseen. Vielä tänäkin päivänä olen hyvin tyytyväinen, että kirjat tulivat luetuiksi ja linja-automatkat hyödynnetyiksi. /  Tutsa

Hatanpäälle keinolla millä hyvänsä

Nysse oli lähdössä Keskustorilta. Samassa vanha mies juoksi kadun yli ja kaatui Nyssen eteen.Kun kuski avasi oven mies nousi ylös ja kysyi: ”Meneekö tää auto Hatanpäälle?” Kuski vastasi: ”Ei mee,mutta tolla konstilla sinne on kyllä helppo päästä.” / Peetu

Wanhat ohjetaulut takaisin

Laittakaa busseihin takaisin ne 60-luvulla olleet ohjetaulut. Mm. "Älä seiso niinkuin pataässä niinkuin äijänkuva tässä, anna toisillekin tilaa ettet heidän matkaansa sä pilaa", oli muitakin hyviä!/ Koululainen Lielahdesta

Nämä vanhat ohjeet löytyvät nyt myös Nyssen kotisivuilta Matkustajan oppaasta.

Mustan ruusun vetovoimaa

1950-luvulla Raholaan ajoi linja-auto numero 4. Sitä ajoi erittäin komea, miehekäs, ystävällinen ja kaikkien raholalaisten naisten ihannoima kuljettaja. He olivat antaneet hänelle lempinimen "musta ruusu". Aina, kun joku naishenkilö Raholasta oli menossa kaupunkiin asioille, toivoi hän "mustan ruusun" olevan kuljettajana. Joka naishenkilö halusi istua linja-autossa mahdollisimman lähellä kuljettajaa. / Tutsa

Pierupelkuri

Matkustin bussilla keskustaan päin ja Hämeenkadulla pääsi pieni pieru. Ikkunapaikalla istunut vaaleahiuksinen mies nousi salmannopeasti pystyyn, tönäisi minut keskikäytävän lattialle ja poistui nopeasti auton avoimesta ovesta. En ole koskaan aikaisemmin kohdannut näin pieruherkkää ihmistä. / Tikru

Tasapainottava tekijä

Yöllä oli satanut paljon lunta. Linja-autopysäkeille lumi oli pakkautunut sileiksi peilipinnoiksi, joilta bussien kesärenkaineen oli vaivalloista päästä liikkeelle. Kaikkein vaikeinta oli pitkillä haitaribusseilla, jonkalaisessa minä olin, ja joka suti ja suti, eikä päässyt eteenpäin. Tuskastuneena kuljettaja kääntyi matkustamoon päin ja kuulutti: Takaosan matkustajat, siirtykää bussin etuosaan!!! Pomppasin oitis ylös, ja huomasin olevani ainut matkustaja takaosassa. Siirryin siis käskyn mukaan eteen. Ja yllätys, yllätys: seuraava lähtöyritys onnistui; pieni ruopaisu, ja niin sitä mentiin. Sadannen kerran elämässäni päätin aloittaa laihdutuskuurin. / Eila

Enkeli maantiellä

Olin Espoon paikallisbussissa aamuruuhkassa. Seisoin lippuautomaatin vieressä. Sisään tuli rouva, joka hyvin hermostuneena kaiveli taskujaan, käsilaukun lokeroita, vielä kerran taskujaan. Eikä löytänyt bussikorttiaan. Mumisi itsekseen: ..ei voi olla totta … just tänä aamuna … Minä tarjouduin ystävällisesti maksamaan hänen matkansa. Tarjous hämmästytti häntä, mutta sitten hän taas hermostui : miten mä sen voin sitten teille maksaa takasin, mun pitäs saada teidän tilinumero, enkä mä löydä kynääkään … Keskeytin hänet ja sanoin topakasti: nyt tehdään näin: minä teen päivän hyvän työn näin heti aamusta, maksan matkanne, te pääsette töihin ajoissa, ja meille molemmille tulee siitä hyvä mieli. Rouva kuunteli epäuskoisena ja sanoi: ette taida olla Espoosta. Sitten kuulin kun rouva soitti miehelleen: … joo, en löytäny mistään … no ei siis kolikon kolikkoa … joo, ihan totta, se rouva halus maksaa …ajattele …no ei, se oli Tampereelta. / Eila

Nysse-runo

Hei sinä sininen,
älähän jätä!
Kohta on hätä!
Oli sellainen aamu,
naama kuin haamu
ja kahvi taas loppu.
Nyt on hoppu!

Vaan kerkesin mukaan!

Ei hymyile kukaan,
ei paikkaa, ei tilaa.
Kuin huonoa pilaa.

Silloin kuskilla repee,
iskee tunnelma kepee:
Voi tätönen rukka!
Roikkuu niskastas sukka!

Alkaa melkoinen kuhina,
nauru ja puhina,
synkkyys jo laukee
ja paikkakin aukee.
Heilutan sukkaa
kuin voiton kukkaa!
/Pörinä

Muistokimara rollikasta nro 11

Joskus 1950-60-lukujen taitteessa pappani oli ensimmäistä kertaa rollikan kyydissä (nro 11). Äitini meni jo käytävällä reippaasti eteenpäin, kun Viljo-Pappa huusi: ”Tarviiko täällä ottaa hattu päästä?”
* * *
1970 luvun lopulla jouluntietämillä, olimme kavereiden kanssa hieman riehakkaissa jouluisissa tunnelmissa. Lauloimme antaumuksella joululauluja bussissa. Kuski pyysi moneen otteeseen lopettamaan, vaikka kanssamatkustajat pyysivät jatkamaan laulujamme.
Kuinka ollakaan, kuljettaja koukkasi bussin numero 11 Hatanpään valtatieltä kaksi kertaa oikealle Sorin eteen ja painoi muutaman kerran torvea. Bussista osa kuorostamme lähti putkaan ja osa ei. Muutama huomasi kuskin koukkauksen ja siirtyi takapenkeiltä eteenpäin istumaan.
* * *
Ennen Wanhaan isot pojat kulkivat osan matkaa Nekalan kouluun roikkuen rollikan (nro 11) perässä. Silloin oli lunta kokotalven jokipohjan ja muotialan tiet "täynnä". Talvet olivat talvia läpi talven / Vestonmäen Vaari

Kun rollikan sarvet putosivat

Asuin lapsuudessani Nekalassa. Sieltä kulki rollikka nro 11 keskustaan. Mummuni, äitini ja minä olimme menossa linja-autoasemalle, mistä jatkaisimme matkaa Lauttakylän bussiin. Kiire oli tietysti - ja eikös rollikan "sarvet" pudonneet liikenneympyrässä pois. Onneksi matkaa oli vähän jäljellä, niin tarvoimme sen "apostolinkyydillä". Rollikat olivat kivoja! / Mimmi

Nyssekuvia

Joskus viime vuosisadalla vuosien 1974-1975 paikkeilla ei kuukausilipuissa ollut mitään nimiä jne. Siinä oli vain reilusti kuukausinumero esim. 9. Väri taisi vaihtua joka kuukausi. Kuvassa oleva wanhanajan vaihtolippu oli semmoinen lipuke, ettei siitä tainnut ottaa edes rakettitieteilijä.

Paunun bussi liikennöi välillä Kulju-Tampere vuonna 1952.

Kuva kyseisen Capitol -bussin ohjaamosta:

Ote "kalliin ja aran" takamoottorinen Scania-Vabis-Capitol- bussin ohjevihkosen ensimmäiseltä sivulta reilun 50 vuoden takaa ohjeistettiin kuljettajia seuraavasti:

Kuvat ja otteet lähettänyt: Vestonmäen Vaari

(Huom! Nysse-kuvat ovat tervetulleita!)

Palvelu joka töksähti

Nousin tänään 31.10.2017 puolen päivän aikoihin Keskustorilta bussiin nro 11. Olin pari sekuntia myöhässä ja loputon bussin suljettuun oveen. Kuljettaja avasi oven, leimasimen kortin ja kiitin kuljettajaa. Hän vastasi kiitokseni tokaisemalla, että pysäkille voisi tulla ajoissa. Kerroin tulevani melko kaukaa ja siksi myöhässä, johon hän vastasi, että hänkin tulee kaukaa. Lopetin keskustelun siihen. Käytän yleensä bussia 29, jossa aina ollut hyvä palvelu. / Hesekiel

Bussi päiväkotina

Isä oli yli 30 vuotta bussikuskina kaupungilla. Joskus kun isä ja äiti olivat yhtä aikaa illalla töissä, lapset laitettiin isin mukaan bussiin hoitoon. Siinä tuli reitit tutuksi. Haitaribussi oli suosikkini. Opiskeluaikoina kun asuin jo opiskelija-asunnossa sain usein ruokalähetyksen kotoa isän mukana. Tiesin mihin aikaan hänen vuoronsa on pysäkillä ja piipahdin siinä noutamassa eväskipon. Nykyisinkin kuljen kaikki matkani bussilla. Se on helppoa ja miellyttävää ja saan siellä tilaisuuden viettää "omaa aikaa". / Leena

Sika Nyssessä

Äiti ja poika matkustivat Nyssellä, poika potki edessä olevan naisen penkkiä. Edessä istuva nainen sanoi harmissaan, miksi lasta ei kielletä häiritsemästä. Äiti sanoi: ”Meillä on vapaa kasvatus”. Punkkari, hakaneuloja, muitakin killuttimia, reikiä ja muuta, tokaisi sylkäisten lattiaan lunssin: ”Niin, tässä on se vapaan kasvatuksen tulos.” Nähty ja kuultu on sika Nyssessä. / Sirkka

Samaa maata

Oli hieno juttu nähdä, että linja nro 81 kuskilla oli samasta kankaasta tehty kravatti kuin bussin istuimet. Hieno juttu, jihuu. / Sirkka

Kulttuurishokki

Odotin Tampereella linja-autoa, kun bussi vilahtikin ohi. Silloin vieressä seisova sanoi minulle, että Nysse meni. Luulin, että hän tarkoitti, että nyt se meni, kunnes hoksasin mistä on kyse. Oltuani hetken hiljaa sanoin hänelle, että ai niin sä tarkoitit tuota onnikkaa. Silloin vuorostaan hän meni hiljaiseksi... (Oulussa bussi on onnikka.) / Onnikka

Bling-pahvilippuja

Minun tarinani nyssen kanssa alkoi vuonna -69 Kalkku-Rahola välillä koulumatkustajana. Kalkusta oli kaksi eri linjaa, 10 Raholan ja 13 Ikurin kautta. Lippu oli pahvinen neliskanttinen, joka annettiin kuljettajalle rei’itystä varten. Nysset olivat täynnä, ja muut matkustajat eivät tykänneet suksien kanssa tulevista koululaisista talvella. Lastenlippu maksoi 0,25 penniä ja aikuisten 0,75 penniä. Toiset kuskit pitivät kovaa kuria: ovi ei auennut jos ei ollut kunnollista jonoa. Lapsia pidettiin ruuhka-autossa sylissä, isommat seisoivat. Aikaa kului, ja liput muuttuivat 10 matkan "bling"-lipuiksi. Matkan sai maksaa itse. Kuukausilipun hinta oli noin 40 markan kieppeillä.

80-luvulla tulivat kuukausikortit valokuvalla ja tarralla. Kortti ostettiin joka kuukausi ja siihen jäljennettiin kortin numero. Ja jos et sitä laittanut, kuskit huomauttivat ja jouduit kirjoittamaan sen kuskin nähden. 90-luvulla vaunuilla pääsi matkustamaan ilmaiseksi. Sitä ennen täytyi käydä maksamassa edessä ja jättää vaunut yksin - tai ruuhka-autossa kortti kävi edessä yksin kädestä-käteen muiden matkustajien avustuksella. Sitten tulivat ns. älykortit ja taas maksaminen helpottui. Niiden myötä tulivat näyttötaulut keskustan pysäkeille. Alussa ne eivät pitäneet paikkaansa, mutta sekin on parantunut vuosien saatossa. Mutta yksi asia pysyy Nysseissä, ne kulkevat säässä kuin säässä. / 50 v Nyssessä kulkenut

Appelsiinit

Menin uuteen Taysiin nuorena tyttönä töihin 1.2.1962, kaksi viikkoa ennen sairaalaan tulleita ensimmäisiä potilaita. Asuin Riistakadulla. Poikkesin kaupassa Kissanmaankadulla ja sieltä jatkoin Karhunkatua. Kissanmaan lastentalon kohdalla appelsiinipussi putosi kainalosta. Appelsiinit lensivät pitkin Riistakatua. Auton nro 7 kuljettaja pysähtyi ja minä keräsin appelsiinit kadulta. Heilautin kättäni ja hymyilin kiitokseksi. Niin hymyili kuljettajakin! Jos kuljettaja vielä elää ja muistaa tämän, lähetän kiitokset ja terveiset! / Anja

Vinolakki oli lännen nopein

Muistoni menevät 1960- ja 70-luvun aikoihin. Linjan nro 9, joka lähti Pohtolasta, yksi kuljettajista oli lempinimeltään Vinolakki. Hänellä näet ajajanlakki oli kallellaan sivulle taakse. Häneltä ei hymyä irronnut ja muutenkin tuntui olevan täysin tympiintynyt työhönsä. Jos auto oli aivan täynnä ja auton etuosassa olevan olisi ollut helpompi päästä etuovesta pois kuin mennä täyttä käytävää pitkin keskiovelle poistumaan, niin Vinolakki totesi vihaisena: "keskiovesta!" Siinä sitten rynnit keskiovelle. Ehkä silloin hymynkare viivähti hänen huulillaan. Joskus tuli myös nopeita jarrutuksia, niin että oli paras aina pitää tiukasti kiinni pystytolpasta. Matkaliput lävistettiin eräänlaisella naskalilla, joka oli puukotelossa kuljettajan vieressä. Sen hän veti esiin nopeammin kuin John Wayne pistoolinsa. Vinolakin kyydistä selvittiin kuitenkin hengissä, ja aika kultaa kokemukset. / Artsi

Onnikkajuttuja Tampereelta

Poimintoja vuonna 1998 julkaistusta kirjasta

Oli pysäkillä odottamassa bussia, kun sinne saapui eräs äiti lapsensa kanssa. Pysäkille tuli nivelauto. Äiti sanoi lapselle näyttäen autoa: "Tuo on haitaribussi", johon lapsi esitti kysymyksen: "Soiko se?"

Vanhustentalon kohdalta vääntäytyy bussin kyytiin muutama noin yhdeksänkymppinen mummu. Tullessaan he marmattavat synkkinä kuskille, että kuinka vanha rämä ja ruma bussi on laitettu tälle linjalle. Kuski toteaa iloisena: "Mutta onpa onneksi kyytiin tulossa noin nuoria ja nättejä tyttöjä!". Mummujen naamatkin sulvat hymyyn, eikä vanha bussi harmittanutkaan.

Leinolaan kulki bussilla 17 usein eräs pappa, jota sanottiin usein kylähulluksi. (...) Tämä samainen pappa usein bussilla kulkiessaan piti muille matkustajille "tietokilpailua". Kyseli ties mitä asioita, joihin tuskin itsekään tiesi vastausta.

Olimme menossa bussilla Pirkankatua Pispalan suuntaan. "Oisko kuljettaja hyvä ja pysäyttäis sitte, kun tullaan Ristinarkulle"
  "Juu ei tää mene Ristinarkulle, mutta kohtapuolin tullaan Rajaportille"
  "Rajaportti! Sehän se olikin! Iäisyysasiahan sekin on, matkan pää. Olipa hyvä, kun huomasin kumminkin ajoissa"